Mistä kaikki alkoi

Niin kuin aika usein tapahtuu, parhaat ideat syntyvät saunan lauteilla. Niin kävi myös tämän mökkiprojektin kanssa.

Pohjimmiltani maalaistyttönä olen kaivannut jo useita vuosia maaseudulle ja Ylivieskan kokoinen pikkukaupunkikin tuntuu välillä liian isolta liikenteen meluineen ja esikaupungin :) äänineen. Olisipa ihana työpäivän päätteeksi päästä nauttimaan omasta rauhasta. Siinä samalla voisi puuhastella kaikenlaista mukavaa; rakennella, raivata metsää, grillata, lämmittää saunaa ja välillä pulahtaa uimaan. Illalla saisi nukahtaa tuulen huminaan ja aamulla herätä lintujen viserrykseen.

Kainuussa lähes koko ikäni asuneena olen tottunut jylhiin metsiin, vaaroihin ja lukuisiin vesistöihin. Siellä sopivan mökkitontin etsiminen on helppoa. Tänne muutto aiheutti suorastaan kulttuurishokin, miten pian maisemat muuttuvat pohjanmaalle tullessa heti Kärsämäen jälkeen. ”Aakeeta laakeeta” joka puolella, isoja peltoaukeita, pari järveä tai lampea ja tietenkin kaiken tämän läpi virtaava Kalajoki.

Satelliittikuva alueesta.

Satelliittikuva alueesta.

Oikeastaan heti mielessäni suljin pois alueen vähäiset rantatontit ja tilalle tulivat muut vaihtoehdot, kuten erilaiset soran ja hiekan ottoalueet. Aika monessa niistä hiekkaa on nostettu veden alta ja ottoluvan päätyttyä paikalle jää kirkasvetinen lampi. Vanhoja sora-alueita Kuljetuspolarin pitkäaikaisilta työntekijöiltä kyseltyäni, löytyikin yksi varteenotettava vaihtoehto Kalajoen Rautiosta. Se on kuusikymmentäluvun lopulla suljettu   3,5 hehtaarin sora-alue ja umpeen ”lepittynyt” kaikennäköisistä lehtipuista. Palstalla on viisi pientä lampea, joiden pinta-ala yhteensä on lähes 2 hehtaaria.

Heti seuraavalla viikolla ideasta, huhtikuun alussa käytiin katsomassa paikkaa. Lampien välissä menevät vanhat tienpohjat olivat vaikeakulkuisia, lähes läpipääsemättömiä puista ja risuista. Lumihanki kantoi aina silloin tällöin ja lopulta lähes konttaamalla, kengät täynnä lunta pääsin vastarannalle. Siinä vaiheessa mielessä kyllä kävi, että tämä ei taidakaan olla minun parhaimpia ajatuksia.

Lammen rannalla seisoessani aurinko tuli esiin pilvien takaa juuri sopivasti ja alkoi paistaa. Sen myötä maisema muuttui aivan täysin. Hanget hohtivat kirkkaan valkoisena lampien jäillä, linnut alkoivat laulaa, eikä umpeenkasvanut lepikkokaan näyttänyt enää niin pahalta. Mielikuvitus pääsi valloilleen ja aika pian näin ”sieluni silmin” paikan valmiina. Tässä se on, meidän tulevan mökin paikka.

Jo samalla viikolla tein tarjouksen maa-alueesta Kuljetuspolarille ja muutaman viikon päästä tehtiin kaupat.

Tästä se alkaa…

Ihmisiä blogin takaa

Olen Minna Kiiveri, kahden pienen suloisen naperon mummu. Työskentelen Kuljetuspolar Oy:llä Ylivieskassa erilaisien kehitysprojektien ja markkinoinnin parissa. Mottona on aina ollut, että ihminen osaa tehdä sitä, mitä tarpeeksi paljon haluaa. Unelmoin yleensä asioista, joiden toteuttaminen on mahdollista. 

Olen aina tykännyt tehdä käsilläni kaikenlaisia metalli-, puu- ja remonttitöitä. Koko ajan täytyy vapaa-aikanakin olla jonkinlainen savotta käynnissä, että aika kuluisi. Sitä ei vaan osaa olla jouten. Tämä mökkiprojekti on yksi suurimmista ja työtä siinä tulee riittämään niin itse mökissä kuin ympäristössäkin. Budjetti on hyvinkin kohtuullinen ja projekti on täysin toteutettavissa, vaikka perämetsiä ei omasta takaa ole. Oman työn osuudella voi vaikuttaa kustannuksiin aika paljon. Projekti toteutetaan yhdessä mieheni kanssa iltoisin ja viikonloppuisin.

Ystäväni "Kainuun Karhu" Markus Mäkelä ehdotti, että alkaisin pitää blogia rakentamisen eri vaiheista. Monet muutkin ihmiset haaveilevat samasta asiasta ja voisi olla kiinnostavaa seurata, miten mökin rakentaminen etenee. Niinpä pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin aloittaa kirjaamaan ylös päivän tapahtumia ja pitämään blogia. Lähinnä ongelmaksi voi tulevaisuudessa muodostua, miten aika riittää tähän kaikkeen. No, murehtikoon hevoset, niillä on isompi pää. Näillä mennään.

Sivuston on toteuttanut digimarkkinoinnin yhteistyökumppanimme Digimoguli.